HISTORIA
1917-1922 Saimaan Vartioiden alkutaival
Uskon uljahimman kasvattaapi päivä pimein ja korpi karuin.
13.5.1917 lausuttujen Saimaan Vartioitten syntysanojen jälkeen seuranneen kuumeisen innostuksen
ja sitä seuranneen takatalven - vapaussodan jälkeen, vapaussodan, joka vaati Saimaan Vartioiltakin
kalliin uhrinsa, tovereista parhaimpia, ihanteiden ja käytännöllisen toiminnan pojan ja miehen Ville Gruberin.
Kaiken tämän jälkeen näytti tilanne pitemmän aikaa toivottomalta. Mutta silti ei järjestön toiminta kokonaan lamautunut.
Täytyi jatkaa entistä harvalukuisemmalla johtajavoimalla.
Suojeluskunnan riveihin siirtyneiden johtajavoimien tilalle nousi uutta, nuorta, palavaa innostusta partiotyötä kohtaan täynnä olevaa joukkoa.
Vasta syksyllä 1919 saatiin voimat jälleen koottua tiiviimpään partiotyöhön.
Melkein alusta saatiin silloinkin aloittaa, mutta olihan sentään hyvänä apuna kokemus ja edeltäjien esimerkki.
Vuoden alussa eli tarkemmin sanoen 4.1.1919 hyväksyttiin järjestömme Suomalaiseen Partiopoikaliittoon.
Vielä vuosi 1920 kului hiljaiselossa voimia kooten. Vartiotoiminta oli erittäin elinvoimaista.
Huhtikuun 4 p:nä oli historiallinen tapaus järjestön keskuudessa. Silloin vihittiin tarkoitukseensa "linnamme",
ensimmäinen kokoontumishuoneistomme. Syyskuun 16 p:nä pidetyssä partiokokouksessa otettiin vastaan uusi ylipäällikkömme
opettaja A. Luukkonen, edesmenneen ylipäällikkömme Toivo Tawastin tilalle. Samassa tilaisuudessa jaettiin myöskin joka
vartiolle kenraali Mannerheimin kiertokirje Suomen Partiolaisille. Vielä myöhään syksyllä, lokakuun 26 p:nä tehtiin
retki noin tunnin kestävän jalkamatkan päähän Simolan maantien varrella olevaan metsikköön. Perillä pystytettiin leiri
ja pidettiin hurjan jännä maastoleikki "lipunanastus". Retkelle osallistui 20 poikaa ja 6 tyttöä.
Tultiin sitten vuoteen 1921. Tämä vuosi on piirretty Lappeenrannan Partiolaisten historiaan "partiohistorialliseksi vuodeksi".
Sillä nyt tapahtui se, joka aavistettiin tapahtuvaksi joko aikaisemmin tai myöhemmin.
Tytöt ja pojat jakautuivat eri järjestöihin. Tytöt ottivat nimekseen "Nuotiotytöt" ja pojat monista nimiehdotuksista ja
kolmen myrskyisen "kansalaiskokouksen" jälkeen ainoastaan 1 äänen enemmistöllä päättivät ottaa nimekseen "Saimaan Vartiot".
Uusi nimi sai virallisen vahvistuksen päällikkökunnan kokouksessa 19.1.1921. Vuosi kului uusien suunnitelmien ja sisäisen järjestelyn merkeissä.
Vuoden 1922 tammikuussa otettiin vastaan uusi järjestön johtaja opettaja Anton Kolhonen ja hänen johdollaan lähtivät
"Saimaan Vartiot" rynnistämään voimaperäisesti eteenpäin.
Ensimmäiseksi "pamaukseksi" voimme sanoa tammikuun 11 p:nä 1922 lausutut "Järvipartiomme" syntysanat.
Järvipartiomme, josta myöhemmin tuli "Saimaan Vartioitten" lempilapsi "Hirvivartio". Siihen kuului 9 poikaa ja
johtajina toimivat Viktor Vähätupa ja Niilo Nieminen.
Järvipartiointi keskittyi erään vartion jäsenen omistaman purjeveneen ja ostetun avonaisen purjehduskuntoon laitetun meriveneen ympärille.
Tämä oli ensimmäinen järvipartio-vartio, joka perustettiin maahamme ja voi näin ollen pitää itseään meri- ja järvipartioinnin kantaisänä.
Yrjö Ilanto
Lainaus teoksesta Nuotiotytöt Saimaan Vartiot 1917 - 1957
1981-1985 Ruususen unesta jälleen eloon
Elettiin vuotta 1981. Olin viettänyt partiovuosiani monissa lippukunnissa aina sen mukaan, minne työtehtävät olivat minua vieneet.
Olinhan nuoriso-ohjaajana velvollinen huolehtimaan sen seurakunnan partiotoiminnasta, missä kulloinkin työskentelin.
Partiotie oli vienyt Pielisjärven Vaaraveikoista aina Pellon ja Kemin kautta Lappeenrantaan, missä työhön jälleen kuului partio.
Mielessäni oli pyörinyt ajatus perustaa paikkakunnalle meripartiolippukunta, sillä olosuhteet olivat mitä parhaimmat eikä
purjehtivaa lippukuntaa ollut toiminnassa. Ajatuksissani ihannoin niitä lapsuuden partiovuosien kokemuksia, jolloin partioleirille
purjehti Lieksan silloinen partiojoukko "upealla partioaluksella" meidän muiden katsellessa kateellisena rannalta.
Lappeenrannan seurakunnan poikakerholaiset olivat eräänlaisella palkintomatkalla kerhokauden lopuksi m/s Roopella Suur-Saimaalla,
kipparina Ilkka Liira. Kerroin hänelle ajatuksistani meripartiolippukunnan perustamisesta, jolloin hän "vanhana" Saimaan Vartiot -nimisen
meripartiolippukunnan entisenä jäsenenä kertoi "uinuvasta lippukunnasta" ja sen vaiheista. Siitä retkestä alkoi työskentely kunniakkaan
lippukunnan herättämiseksi jälleen toimintaan.
Kesän aikana keräsin tietoja henkilöistä, jotka olivat olleet viimeisinä vuosina mukana toiminnassa. Kavi - Kalevi Pipatti oli toiminut
lippukunnan johtotehtävissä ja häneltä löytyivät lippukunnan jäljellä oleva kalusto - lippu, päiväkirja, joitakin merkkejä ja pankkikirja,
jolle oli talletettu lippukunnan par- [Toim.huom. Alkuperäistekstin latomisvirheen takia tämä lause loppuu kesken. :)]
Syksyllä 1982 istuimme Seurakuntakeskuksen kahviossa. Mukana oli muutama meripartiopistoksen saanut kaveri, Pipatin Kavi ja meikäläinen.
Päätimme, että Saimaan Vartiot -niminen meripartiolippukunta jatkaa toimintaansa perinteitä vaalien ja sen taustayhteisöksi pyydetään
Lappeenrannan seurakuntaa. Ja näin myös tapahtui. Seurakunta antoi toimitilat ja varoja toiminnan käynnistämiseksi sekä luvan, että
poikatyöntekijän, eli minun työajasta sai käyttää puolet partiotyön elvyttämiseen. Kaikki oli hyvin.
Toiminta lähti käyntiin aluksi venekunnan johtajien kouluttamisella ja perehdyttämisellä sekä toimintalinjojen suunnittelulla.
Koska lippukunnalla ei ollut omaa alusta, käytimme Meripelastusseuran Totti- alusta välttämättömiin koulutusajoihin.
Olin yksi Totin kippareista ja päivystys- ja koulutusajoihin koottiin mukaan myös tulevia venekunnan johtajia.
Syksyllä jo perustettiin ensimmäiset venekunnat ja toiminta käynnistyi varsin vilkkaasti.
Ajatus omasta aluksesta kaiveli mieltä.
Poikakerhotyössä mukana olevalta Matti Tanholalta kuulin uutisen, että hänen työpaikkansa johtaja Jyrki Koivuniemi haluaisi lahjoittaa
lippukunnan käyttöön kesämökin rannassa tarpeettomana olevan vanerisen moottorialuksen, jos lippukunta sen vain huolisi ja hoitaisi mökiltä pois.
Onhan siinä hieman laittamista, mutta pienellä vaivalla...
Niinpä kevättalvella, kun jäältä alkoi sulaa lumet, löysimme itsemme siirtämässä venettä Pyysalon hevosen ja parireen avustuksella
Kaltiaisen pihalle Saimaanharjulle, jossa kunnostustyöt oli tarkoitus tehdä.
Kevät kului ahertaessa veneen kimpussa - kansirakenteet korjattiin ja muutettiin sekä vaihdettiin kone.
Kun jäät vihdoin sulivat laskettiin "upea" lippukunnan moottorialus m/s Janne veteen - ja ihme ja kumma, se pysyi myös pinnalla.
Moottorivaihdon jälkeen oli aivan liian pieni potkuri vaihteiston välityssuhteeseen nähden ja vauhti sen mukainen 4-5 solmua,
mutta eteenpäin mentiin ja sillä hyvä. Ei se purjehtinut, kuten olimme uneksineet, mutta koulutuskäyttöön se sopi vallan mainiosti.
Uskallettiinpa sillä kerran Suur-Saimaallekin asti Venäjänsaaren leirille saakka. Niin oli lippukunnalla jälleen oma alus.
Toimikaudet vuodesta 1982-1983 oli normaalia partiotoimintaa ja suuntaviivat lippukunnan toiminnalle alkoivat löytyä.
Kun lippukunnan jäsenmäärä kasvoi yhä kiihtyvällä vauhdilla, oli tarkoituksenmukaista miettiä isomman koulutusaluksen hankkimista
ja ennen kaikkea sellaisen aluksen, jolla voitaisiin purjehtia. Kävimme tutustumassa muutamaan purjealukseen Helsingissä asti,
mutta mieleistämme ei löytynyt.
Talvella 1984 kuulimme, että Savonlinnan Laitaatsillan telakalla oli myytävänä muutama lotja,
joista voisi rakentaa ison purjealuksen. Niinpä keväällä 1985 löytyi pankkitilillä olevalle 5000 markan pesämunalle sopiva käyttökohde,
kun lippukunta osti Soili-nimisen lotjan.
Silloin meitä Saimaan Vartiolaisia oli jo kymmeniä ja koko kylpylän ranta täynnä ihmisiä, kun Totti hinasi Soili-lotjan kaikkien ihasteltavaksi
lippukunnan juhlaan. Joku uskalsi nimitellä kaunotarta rumaksi ankanpoikaseksi, hylyksi ja vaikka miksi - ja taisihan siinä olla hieman perääkin.
Meistä tuo mustakylkinen rumilus näytti tosi upealta.
Siitä alkoikin sitten niin pitkä ja tuulinen taival, että jatkakoon sitä kertomusta joku toinen. Se, mitä näemme silmiemme edessä juuri tänään,
on uskomatonta - mutta totta. Meillä on tarmokas ja toimiva lippukunta, jonka palveluksessa on ikioma, upea kahvelikuunari s/y Soili.
- Pekka "Patti" Kaltiainen